Kävin tänään tätini kanssa potkukelkkailemassa ja lenkillä. Siinä kauniin talvisen luonnon helmassa pohdimme kaikenlaisia asioita. Kuinka kaunis suomen luonto onkaan. Aurinko paistoi valkoinen puhdas lumi ja vihreä metsä . Mitä muuta ihminen tarvitsee voidakseen hyvin.. Luonto ja sen ihailu / nauttiminen ei maksa mitään. Ei tarvitse kuin kameran taskuun ja hengittää syvään puhdasta raitista ilmaa. Poissa jonotukset, ihmismassat , materiaali ja kiire. Minkä energian luonto antaakaan. Minulla ainakin sairauteni jälkeen ajatuskantani muuttui useassa asiassa.Tuli tavallaan ”lupa ” hellittää vauhtia elämän ”karusellissä ” En halua mitää muuta kuin olla kunnossa ja lähellä läheisiäni. Nauttia näistä elämän pienistä hetkistä. En kaipaa sinne ja tänne.. En halua sitä ja tätä. Kehoni käy vapaakäynnillä ja säästää energiaa.. Ei tarvitse painaa kaasua ja tuhlata energiaa, tankata keinotekoista täytettä tankkiin , jotta pysyisi liikenteessä mukana. Voi jarrutella vapaasti ja hidastaa tahtia , katsella mitä on lähellä-uusin silmin. <3
