Tänään olen saanut viettää ihanan päivän pienen lapsenlapseni kanssa. Voi , miten nautin näistä hetkistä . Poika on nyt 2,5 v. Sairastuessani 2 vuotta sitten ajattelin usein saanko nauttia vielä ja kuinka kauan tästä ihanasta lapsesta. Olin kuitenkin onnekas , sillä hoidot olivat keholleni inhimilliset ja viikon levon jälkeen olin ” kunnossa ja jalkeilla ” saatoin olla tämän ihanan lapsen kanssa. Poika valaisi päiväni , nosti minut ylös jalkeille. Jaksoin valmistella kotia lapsen näköiseksi tehdä pieniä hankintoja ja nauttia mummina olosta <3 Oliko luoja kuitenkin armollinen minulle, näinkin julmalla tavalla että sairastumiseni antoi minulle Aikaa olla lapsenlapseni kanssa? Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, tämä oli/on minun aikaani olla läsnä lapselle ilman kellotaulua ja kiirettä. Kohta hiivin tämän suloisen lapsen viekkuun nukkumaan .. Järjestys on poika, pojan unilelu kissa ja mummi.. <3 Hyviä öitä lukijoille <3 Nauttikaa elämän pienistä hetkistä 🙂 Mummi vm.-55
