Meilläkin on suvussa ihan oma ”kadonneen jäljillä ” tarina. Mieheni sai vuosi sitten iloisen uutisen , että hänellä on vielä yksi sisar ! Sisar oli elänyt melkein 60 v . tietämättä isästään. 2012 siskolle aukeni ”portit ” paperien ääreen ja isän henkillöllisyys tuli esille. Välittömästi hän aloitti juuriensa etsinnän. Meidän postilaatikkoon tipahti pian hämmentävä , mutta iloinen kirje. Uutinen herätti ainoastaan myötätuntoa ja lämpöä uutta sisarta ja hänen perhettään kohtaan. Tapaaminen järjestettiin mahdollisimman pian. Tapaaminen oli lämmin ja pitkä.. Kävimme hänen juuri löytyneen isänsä haudalla. Isän jota hän ei ollut tavannut koskaan , eikä edes kuullut hänestä. Kerroimme hänelle millainen mies ja persoona hänen isänsä oli <3 Katselimme valokuvia ja hämmästelimme toisiamme.. Mieheni sai kahden aiemman sisarensa lisäksi uuden siskon. Hänestä tuli ensikerran eno. Meidän lapsemme saivat ensimmäiset serkut <3 Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä ja aivan kuin olisimme tunteneet aina. Voin vain todeta miten elämä yllättää iloisesti.. Juuri eilen vietimme mukavan päivän yhdessä ja tapasimme ensimmäisen kerran hänen aikuiset lapsensa perheineen. Mikä ihana päivä <3 Elämä on.. Mukavaa yllätyksien päivää lukijoille :love:
