Aamulla tein aikas kivan pituisen sauvalenkin ystäväni kanssa. Tämä pirteä ystäväni on iältään 72v , mutta varjele mikä fysiikka on naisella. Siinä kävelyn lomassa juteltiin kaikenlaista. Sitähän pitää kävellä niin et pystyy juttelemaan. Katseemme kiinnittyi postilaatikoihin joihin oli nuoriso taiteillut erilaisia , mutta siistejä kuvia. Toki ei kiva että sotketaan toisten omaisuutta ! ” Hienoja ” totesi ystäväni 🙂 Olihan ne hienoja , mutta voi kun löytyisi nuorisolle puhdas alusta ja paikka missä toteuttaa taiteellista minäänsä. Minäkin piirtelen sauvalla valkoiseen lumeen sydämiä ja kirjoittelenkin jotakin kivaa 🙂 Ei vain malta olla raapustamatta jotakin houkuttelevalle puhtaalle lumelle. Myös mieleni valtasi haikeus??? Katsoin edesmenneen 2 vuotta sitten menehtyneen ystäväni kaunista kotia. Voi kuinka monet kerrat istuttiin yhdessä caffella ja opeteltiin tietsikan käyttöä ym. Hänellä oli aina hyvät kahvit ja paakkelsit – oikea kodin <3 oli tämä nainen. Katseeni osui takapihalla olevaan huvimajaan , viimeksi istuimme siellä ja ihalimme hänen kaunista kukkaloistoa.. Kuinka kaikki voikaan muuttua hyvin nopealla aikavälillä. Ollaan tyytyväisiä siitä mitä meillä on läheiset rakkaat ihmiset, terveys , vapaus liikkua kauniissa luonnossa ja havannoida .. Ei ne piirrokset postilaatikoissa maailmaa kaada , eikä ne koiran jätöksetkään ihan nii hirveitä ole – vaik kyl ne ihan vähä on epämiellyttäviä silmälle , mut katsotaan muualle vaik sinne puhtaaseen lumeen. Yritetään sopeutua ja säästä kehon ja mielen energiaa positiiviseen ajatteluun . Elämä on ainutkertainen tässä ja nyt. Heipparallaa ystävät !
